Suksuttelijat



Käytännössä jokaisella alalla, oli kysymyksessä sitten matkapuhelinteollisuus tai vaikkapa puunjalostus, on lähdetty aikoinaan järkevästä asiantuntijaorganisaatiosta ja päädytty nyttemmin sosiaaliseen verkosto-organisaatioon.

Seurustelutaidot ja yleinen opportunismi ovat määräävässä asemassa kun suuryrityksen keski- ja alempi johto uudistuu. Team Leaderit eli ryhmänjohtajat, SW Managerit eli ohjelmistopäälliköt, Sourcing Directorit eli hankintajohtajat, kaikki ovat päässeet asemaansa lähes poikkeuksetta niinsanottujen “sosiaalisten taitojen” siivittämänä, vaikka viralliset perusteet eivät sitä mainitsekaan. Suuntaus on itseään vahvistava – kun keskijohdon avoimen työnpaikan valloittaa tällainen seurustelu-upseeri, tottakai hän suosii ja puolestaan ylentää alaisiaan jotka ovat samankaltaisia kuin hän itse. Tällainen rupattelija-pikkujohtaja osaa myös keskustella oman alansa tekniikasta sulavasti, vierasperäisiä termejä holvaten viljellen. Mutta keskustelu ei ole tekemistä!

“Suksuttelu” on sopiva uudissana kuvaamaan nykyistä keskijohdon toimintaa. Suhdeverkoston virittely ja sosiaalisten toimintojen korostaminen työelämässä – sitä on suksuttelu. Tätä samaa teemaahan korostavat kaikki nykyiset länsimaiset “menesty työssäsi, edisty urallasi” -tyyliset oppaat aivan pikkuseikkoihin asti. Opettele hymyilemään. Ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kättele jämäkästi mutta ei kovasti. Pidä aina kädenpyyhintärättiä taskussa ja varmista että kätesi on kuiva ennen kättelyä. Kuuntele nauhalta omaa nauruasi ja opettele nauramaan luontevasti. Voi tuhannen turkasta, jos puoliakaan noista kirjojen opeista edes yrittäisi noudattaa, siihen se työpäivä vaivatta kuluukin, eikä aivoja tarvi vaivata turhalla työnteolla. Kaikki eivät edes osaa ottaa tällaisia kirjoja vitsinä – johtajan uralla pääsee yhä useammin näkemään kun asialleen omistautunut suksuttelija tulee kertoilemaan löyhiä juttujaan imelä hymy huulilla kareillen. Silloin ei tiedä pitäisikö itkeä, nauraa vai potkaista tuo seurustelija-keskijohtaja-pelle pihalle ja odottaa ammattiliiton haastetta sekä muiden suksuttelijoiden pistelakkoa.
Valitettavasti sosiaalinen “lahjakkuus” (mitä ikinä sillä tarkoitetaankaan) ja tekninen kyvykkyys yhdistyvät harvoin samaan henkilöön. Yleensä teknisesti asiallaan omistautunut, sinnikäs ja pitkäjänteinen kaveri ei perusta tyhjän puhumisesta työaikana. Hän keskittyy tekemiseen.

Nämä epäsosiaaliset työn sankarit! He ovat ritareita, korvaamattomia mestareita, maestroja, joita pitäisi vaalia kuin kivikkokukkaa myrskyssä. Nämä tarujen feeniks-lintuakin uljaammat jekkerit ratkaisevat kerta toisensa jälkeen giganttiset tekniset haasteet kaikessa hiljaisuudessa keskijohdon märehtiessä omissa loputtomissa “palavereissaan” eli seurustelutapaamisissaan, että mitä tässä oikein pitäisi tehdä, ja mitähän ehkä on jo tehty.

Teknisesti lahjakkaiden, hiljaisten kaverien tulevaisuus on nykyisen tietämyksen valossa sinetöity. He tulevat suomalaisessa yrityskulttuurissa jäämään huonosti palkatuiksi ruohonjuuritason työmyyriksi. Keskijohtoon ja sitä kautta ylemmäskin pääsevät suksuttelijat, jatka osaavat vetää oikeista suhdelangoista oikeaan aikaan. Näiden suksuttelijoiden hymy on kunnossa, supliikki on hyvä, green card on taskussa, ja nauru kuulostaa luontevalta.

Joskus pääsee todistamaan varsinaista muodonmuutosta. Tekninen sankari on vaimon, työkavereiden, yhteiskunnan, median tai kieroutuneen maailmankuvan vaikutuksesta muuttumassa suksuttelijaksi. Ensimmäisenä eron huomaa kahvitaukokäytöksessä. Ennen hiljaisena puurtajana pidetty kaveri osallistuukin keskusteluun, uskaltaa väliin jopa hymyilläkin tai kysyä pikkupomolta haluaako tämä lisää kahvia “kun olen menossa itsellekin hakemaan”. Kaveri siinä kokeilee siipiään suksuttelijana! Jos muodonmuutos onnistuu, lopputuloksena on yksi tarpeeton “värikoordinoidut sukat – housut – kengät – vyö – kellon hihna” suksuttelija lisää. Ja yksi tekninen mestari vähemmän. Tekninen toteutuskyky rupeaa kärsimään välittömästi kun henkilö ottaa suksuttelun sydämenasiakseen. Muutaman vuoden suksutteluputken jälkeen muutos on sikäli täydellinen, että kyseinen henkilö ei enää kykenekään todella syvälliseen tekniseen suunnittelutyöhön, koska osa tarvittavista taidoista ja asenteista on jo painunut unholaan.

Teknisen työn tuottavuus ei ole Suomessa ainakaan nousussa uusista loistavista työkaluista, hiotusta hankkeidenhallinnasta ja entistä laajemmasta koulutuksesta huolimatta. Syy selviää osittain yllä kerrotusta.

Johtajan huoneentaulussa kuuluisikin tänä päivänä lukea:

1) Älä suosi suksuttelijaa!

2) Älä kannusta turhaan pulinaan ja “palavereihin”!

3) Puhumalla asiat eivät parane!

4) Muista hiljaista teknisen työn sankaria!